Windows to Europe

Alkusanoja

Olin äitini kanssa joskus loppukesästä 1994 siivoamassa Riihitien taloa. Perhepiirissä Riihitiellä tarkoitetaan Helsingin Munkkiniemessä osoitteessa Riihitie 20 sijaitsevaa taloa, jonka Alvar ja Aino Aalto rakensivat vuonna 1936 kodikseen ja arkkitehtitoimistokseen. Nykyään kiinteistön omistaa Alvar Aalto -säätiö ja se tunnetaan nimellä Alvar Aallon kotitalo tai Aalto House. Alvar Aallon toinen vaimo Elissa Aalto oli kuollut huhtikuussa 1994, ja pesän selvitys oli vielä kesken. Riihitien talo piti selvittää aika nopeasti. Alvar ja Aino Aalto olivat asuneet Riihitiellä 30-luvulta lähtien. Ainon kuoltua vuonna 1949 Alvar asui siellä yhdessä Elissan kanssa aina kuolemaansa vuonna 1976 saakka, minkä jälkeen talo jäi Elissan hallintaan. Talossa oli siis paljon kulttuurihistoriallista perintöä. Meidän piti yhdessä Alvar Aalto -säätiön kanssa käydä läpi, mitä kaikkea siellä oli, ja päästä jonkinlaiseen ratkaisuun sen suhteen, kenelle tavarat kuuluivat ja mitä niille pitäisi tehdä – mitä oli mahdollista jättää ja mitä oli pakko viedä pois. Joitakin vuosia myöhemmin sovittiin opetus- ja kulttuuriministeriön ja Helsingin kaupungin kanssa järjestelystä, jonka turvin Alvar Aalto -säätiön oli mahdollista hankkia tyhjilleen jäänyt talo omistukseensa. Suuri kiitos tästä kuuluu silloiselle ministeriön kansliapäällikölle Ville Hirvelle ja kulttuuriasiainneuvos Kari Poutasuolle, jotka saivat aikaan sen, että valtiolta löytyi säätiölle määräraha talon ostamiseen. Kun vuonna 1994 kävimme läpi talon irtaimistoa, oli vielä epäselvää, mikä sen tulevaisuus olisi. Ullakolla oli kaikenlaista vanhaa tavaraa, kuten vanhojen talojen ullakoilla yleensä on. Tavarapaljouden joukossa oli vanha pölyinen kapsäkki, jossa oli laivayhtiöiden vanhoja tarroja ja leimoja. Se oli selvästi nähnyt paljon maailmaa Alvarin ja Ainon matkassa. Sisältöön ei ollut koskettu moniin vuosikymmeniin. Avasimme kapsäkin ja löysimme sieltä Alvarin akvarelleja ja piirustuksia. Mukana oli myös vanhoja piirustuskansioita, sellaisia narulla sidottuja A3-kokoisia ruskeita pahvikansioita. Äitini avasi yhden kansioista ja alkoi selailla sen sisältöä. Kuulin hänen vetäisevän syvään henkeä ja menin katsomaan, mitä hän oli löytänyt. Kansiossa oli lyijykynällä tehtyjä piirustuksia hänen äidistään Ainosta kuolinvuoteellaan tammikuussa 1949. Hiljaisena äiti katsoi niitä yhtä toisensa jälkeen kyynelten noustessa hänen silmiinsä. Alvarin herkällä kynällä ja viivalla tehtyjä piirustuksia oli toistakymmentä. Niitä katsoessaan voi helposti nähdä mielessään, kuinka Alvar on istunut kuolleen Ainon vuoteen vieressä kykenemättä uskomaan, että hän oli menettänyt elämänkumppaninsa ja työtoverinsa, tärkeimmän tukipilarinsa ja uskollisimman kriitikkonsa. Käsi on löytänyt pehmeän lyijykynän ja alkanut piirtää kuvaa Ainosta, kuten niin usein aikaisemminkin, mutta tällä kertaa kuin yrittääkseen herättää Ainon uudestaan henkiin tai tallentaakseen sen kaiken, mitä Aino oli merkinnyt.

Rakastan sinussa ihmistä -Aino ja Alvar Aallon tarina
OTAVA出版 Heikki Alanen-Aalto 著 より抜粋 9-10ページ